Tapani Sahlström
Erotuomarina kansainvälisille kentille
Tapani Sahlströmin (synt. 1940) tie vei Jänteen ja KiuPan kautta Ouluun ja Oulun Erotuomarikerhossa hänestä kehittyi sadan mestaruussarjaottelun kautta kansainvälinen erotuomari.
Sahlströmin jalkapalloura alkoi Kiuruveden Jänteen riveissä vuonna 1955. Toisin sanoen hän oli mukana heti siitä lähtien, kun Kiuruvedellä jalkapalloa pelattiin tosimielellä.
- Miettisen Olli sitä aloitteli ja varsinaisesti sai homma vauhtia, kun Esko Seppänen tuli Kiuruvedelle voimistelun opettajaksi vuonna 1954. B-nuorissa (alle 16-vuotiaat) sitä alussa pelattiin.
Seppäsellä oli tietoa takanaan, sillä hän oli aiemmin esiintynyt Kajaanin Pallon mestaruussarjajoukkueessa.
Pesäpallo oli Jänteessä tuolloin ja vielä pitkään se kovempi pallolaji. Monet pelasivat rinnakkain jalka- ja pesäpalloa. Innostusta löytyi molempiin lajeihin todella paljon ja rinnakkaiselo sujui hyvin.
Jänteen riveissä oli ehkä kirkkain jalkapallosaavutus vuonna 1959 tullut IV luokan piirinmestaruus.
- Noilta Jänteen ajoilta muistuvat mieleen pelureina sellaiset kaverit kuin Tapio Karjalainen, Olavi Hyvärinen, Pentti Jumppanen, Esko Kaikkonen, Aulis Pitkäkangas, Eki Luostarinen ja Heikki Tätilä, Sahlström muistelee.
Tapani Sahlström oli perustamassa Kiuruveden Palloilijoita vuonna 1964, mutta seuran riveissä hän ei kovin paljon ehtinyt vaikuttaa.
- Kirjoitin ylioppilaaksi 1960, kävin heti perään armeijan ja vuoden 1961 keväällä lähdin jo opiskelemaan Ouluun. Seuraavana vuonna kävin Iisalmessa erotuomarikurssin. Vielä vuodet 63, 64 ja 65 toimin erotuomarina Savon piirissä, mutta sen jälkeen keskittyivät jalkapallotoiminnotkin Ouluun, Sahlström muistelee.
Ajan käyttö sujui yhä enemmän opiskelun merkeissä ja jalkapalloonkin piti löytyä omat hetkensä. Erotuomarihomma tuntui todella mielenkiintoiselta.
Aina ei aika ollut ongelma. - Silloin poikasena käytiin jalkapalloharjoituksissa pyörällä Rytkyltä asti (Sahlströmit olivat muuttaneet Rytkylle, kun Tapani oli 3-vuotias). Matkaa kertyi yli 20 km sivunsa. Siitä huolimatta pelattiin vielä illalla kotiin tultua lentopalloa Rytkyllä harjoitusten ja pyörälenkin päälle.
Myymäläauto vei peleihin.
Vierasotteluihin matkustaminen ei ollut Jänteen jalkapalloilijoille aivan itsestään selvyys. Järkeä ja suhteita piti käyttää.
- Juho Peltolalla oli tuohon aikaan ensimmäiset myymäläautot ja Jumppasen "Emppu" kuskaili niitä. Emppu sitten ajeli ylimääräisiä päiviä kuljettaen meitä myymäläautolla pelimatkoille, Sahlström kertoo.
Aina ei matka sujunut aivan mutkatta. Joskus sattui eteen niin suuri vastamäki, että pelureiden piti sonnustautua ulos lykkäämään ajokki mäen päälle.
- Omaa rahapussia ei pelaajien muistaakseni tarvinnut aukoa matkoihin. Seura kustansi ne.
Sahlströmin perheen elämää väritti jalkapallo kovasti. Isä "Pappa" Pentti Sahlström oli tulisieluinen jalkapallon ystävä, joka teki pyyteettä työtä varsinkin uuden seuran Kiuruveden Palloilijoiden eteen. Pentti nähtiin varmasti jokaisen KiuPan kotiottelun ja väliin vierasottelunkin katsomossa, vieläpä sitten kun hän joutui turvautumaan rullatuoliin viimeisinä elinvuosinaan.
"Pappa" Sahlström vastasi Kiuruveden ensimmäisten jalkapallon maaliverkkojen teostakin 60-luvulla tunnetun verkon- ja katiskantekijän taidoilla.
Tapanin nuorempi veli Tuomo oli aikoinaan Tapania kuuluisampikin jalkapallokentillä.
Vuonna 1948 syntynyt Tuomo "Tumppi" Sahlström siirtyi KiuPassa jalkapalloaakkoset opittuaan maalivahdiksi Kuopion Elon joukkueeseen ehtien koluta sen riveissä mestaruussarjaakin.
Erittäin reaktionopeana mutta lyhyehkönä tunnettu "Tumppi" jatkoi sittemmin ison veljen perässä Ouluun ja Oulun Työväen Palloilijoihin. Myös siellä syntyi lukuisa määrä huipputason otteluja mestaruussarjaa myöten.
Erotuomaritoiminta alkoi jalostua
Tapanin erotuomariuran ja koko Oulun erotuomaritoiminnan osalta tärkeä virstanpylväs oli merkityksellinen junamatka syksyllä 1967. Reijo Kuokkanen ja Tapani oli valittu tehtävissään kunnostautuneena Eerikkilään lupaavien erotuomarien kurssille.
Tapani oli hieman ennen tuominnut ensimmäisen Suomen sarjan ottelunsa OPS-Suolahden Urho.
Kuokkanen avasi tummanruskean laukkunsa ja nosti Vinetto-pullon pöydälle. Miehille oli varattu makuupaikat, mutta samanhenkiset kaverukset juttelivat koko yön. Perjantain jo vaihtuessa lauantaiksi he juttelivat samoilla istuinsijoillaan. Yhteisenä huolenaiheena oli erotuomareiden kehno asema Oulussa.
Matkan aikana Kuokkanen ja Sahlström "löysivät toisensa".
- Kunhan Ouluun päästään takaisin, pistetään toimeksi, he tuumivat.
Kiuruvedellä syntyneen Sahlströmin merkitystä Oulun Erotuomarikerhon toiminnalle ei voi koskaan korostaa liikaa. Kerhon aktiivista toimintaa Tapani oli käynnistämässä 1968 keväästä lähtien. Oulussa oli sotainvalidit vetäneet puulaakijalkapalloilua ja nyt ensimmäisenä OEK:n vetämänä vuotena joukkueita kertyi jo 31 kpl.
1968 hän toimi myös kerhon sihteerinä. Vuodesta 1973 vuoteen 1982 hän oli kerhon puheenjohtaja.
Marraskuun 29. päivä 1982 hän ilmoitti luopumisestaan.
Viimeisen mestaruussarjaottelunsa hän tuomitsi 10. kesäkuuta 1984 Kuopiossa. Ottelu oli Koparit-KPV. Sahlströmillä on yksityiskohtaisen tarkat kirjaukset omista erotuomari- ja rajamiestehtävistään niiltä vuosilta, jolloin hän aloitti suomensarjassa viimeiseen SM-sarjavuoteensa saakka. Sadan SM-sarjatuomaritehtävänsä lisäksi tuolla listalla on 1113 muuta jalkapallo-ottelua.
Sahlström toimi myös Palloliiton Oulun piirin hallituksessa sekä piirin valiokunta-, koulutus- ja tarkkailijatehtävissä. Hän oli aktiivisesti perustamassa Suomen Jalkapalloerotuomarikerhojen liitoa (SEKLI) ja toimi myös sen ensimmäisenä puheenjohtajana (1972-74) sekä myöhemmin hallituksen jäsenenä.
Kansainvälisissä erotuomaritehtävissä Sahlström on toiminut Ruotsi-Norja A-maaottelussa (26.5.1977). Tilillä on mm. kaksi 21-vuotiaiden maaottelua, yksi 23-vuotiaiden maaottelu ja kaksi 17-18 -vuotiaiden maaottelua ja kaksi 15-16 -vuotiaiden maaottelua.
FIFA-erotuomareiden listalle Tapani on päässyt vuosina 1976-79.
Suomen Palloliiton kultaisen merkin Tapani on saanut 1985.
Raimo Tuoriniemi
Lähteet ja kuvat: Selevä Paitsio, Oulun Erotuomarikerhon 50-vuotisjuhlakirja ja Kiupalainen-lehti vuodelta 1982