Olavi Hyvärinen
"Into oli kova, pakkasellakin pojat hakivat harjoituksiin"
Olavi "Huppi-Olli" Hyvärinen (synt. 1939) on Jumppas-Penan kanssa seuran valmennuspioneereja. Heidän ansiotaan on seuran toiminnan käyntiinpolkaiseminen 1960-luvulla.
Ollin lapsuus ei kuitenkaan kulkenut futiksen parissa. Ensimmäisenä lapsuuden saavutuksena urheilun saralla oli painin piirinmestaruus kreikkalaisroomalaisessa painissa 1954 sarjassa 52 kg.
- Tai oikeammin olin jo sitä aiemmin painikilpailuissa nauhapoikana. Painijoille kiikutettiin punainen ja sininen nauha kulmauksiin ja kilpailija sitoi sen sitten nilkkaansa. Silloin ei ollut vielä varaa ostaa kahdenvärisiä painitrikoita. Olin silloin kai kymmenen tietämissä.
Painitoiminnan vetäjä oli Viljo Hyvärinen, palopäällikkö.
Samalta vuodelta Huppi-Ollilla on näyttää partiokirja. 9.12.1954 partiojohtaja Teuvo Kainulainen oli pannut merkinnän kolmesta metsässä vietetystä yöstä. Muina partiojohtajina Olli muistaa ainakin Kalle Niittysen. Ryhmässä oli 6-7 kaveria.
Jumppas-Pena oli myös innokas partiolainen, mutta ei ollut Ollin kanssa koskaan samassa ryhmässä.
Olli oli ryhmän rahastonhoitaja, joka tilitti jäsenmaksuja eteenpäin. Samassa ryhmässä oli mm. Littusen veljekset, joista Viljo oli myöhemmin kiuruvetisten ensimmäinen jalkapallomaalivahti, kun toimintaa aloiteltiin Jänteen nimissä.
Pituutta Viljolla oli 196 cm.
- Viljon isä oli "Osulan" varastonhoitaja ja perhe muutti myöhemmin pois Kiuruvedeltä.
Pesäpallosta lentopalloon ja jalkapalloon
Ensimmäinen joukkuelaji Ollilla oli pesäpallo. Ennen omaa peliauraa Olli oli Suomen sarjaan nousseen Jänteen joukkueen mailapoikana, vieraspeleissäkin.
- Piti tietää millä mailalla kukin kulloinkin lyö.
Lentopalloakin Olli pelasi, mutta vain puulaakitasolla.
Sitten Kiuruvedelle tuli muualla jalkapalloa harrastaneita. Ex-kupsilainen Olli Miettinen ja Ex-kapalainen Esko Seppänen tärkeimpinä.
- Miettisen Olli tuli ja pisti jalkapallon Kiuruvedellä alulle.
Esko Seppänen oli voimistelunopettaja ja peluutti kouluotteluja naapurikuntien kouluja vastaan. Lajina oli ensin pesäpallo, mutta kerran Haapajärveltä tullessa Seppänen sanoi, että eiköhän me pelata ensi kerralla jalkapalloa.
Ensimmäinen sarjapeli Jänteen nimissä oli Pielavettä vastaan Kiuruvedellä ja se päättyi Jänteen voittoon 21-0.
- Pielavedelle ei sitten tarvinnutkaan mennä, kun ne lopetti sarjan sen pelin jälkeen.
Olli teki ottelussa seitsemän maalia.
Pesäpallouran loppuminenkin on oma tarinansa.
- Yritin pelata samana lauantaina kaksi peliä. Iisalmessa pelasin ensin neljä vuoroparia "Imuveikkoja" (IMV) vastaan ja yritin sen jälkeen mennä vauhdilla taksilla Keiteleelle pelaamaan Nujua vastaan jalkapalloa, mutta myöhästyin sieltä kokonaan. Himoitsin kahta ottelua ja pelasin vain puoli. Siihen pesäpallo jäi.
Ollin veli oli nykyisen ylä-asteen kentän kenttämestari ja pojat tulivat usein hakemaan avaimia, kun halusivat mennä urheilemaan.
- Minä tietenkin menin mukana.
Ollin koti oli kentän päädyssä, tien toisella puolella, nykyisen Teboilin vieressä.
Jalkapallossa Olli pelasi alussa vasempana välihyökkääjänä. Sieltä hän siirtyi hyökkääjäksi ja lopuksi liberoksi. Kulmissa Olli nousi aina hyvänä pääpelaajana maalintekoon.
Peliura jatkui KiuPan nimissä 1970-luvun puoliväliin.
1974 "melkein noustiin" kolmosdivisioonaan.
- Hävittiin kotona kurassa ja vedessä, vieraissa pelattiin vain yksi tasapeli. Yläasteen kenttä oli niin pieni, että se just täytti viralliset mitat, kun keihäänheittokaari otettiin pois ja kulmaliput pantiin juoksuradalle.
- Pitkillä poudilla kenttä oli kivikova ja sateella kentällä seisoi vesi.
Uusinnassa Riistavedellä hävittiin ja suunniteltu palkintomatka Mallorcalle jäi.
Loukkaantumisia Ollille ei ihme kyllä pahemmin tullut.
- Mitä nyt kylkiluu murtui pari-kolme kertaa, kun vastustaja vähän pukki. Siteellä niistä selvisi.
Valmennusura alkoi
KiuPan ensimmäisenä miesjoukkueen vastaavana toimi Pentti Jumppanen, joka veti mm. kuntopiirit. 70-luvun alussa valmentajana kävi Alkon johtajana ollut Matti Varko, mutta Ollin miesjoukkueen valmennusura alkoi 1973 ja jatkui vuoteen 1980.
Junioreita Olli veti jo 60-luvulla.
- Into oli kova. B-junioreissa hävittiin piirinmestaruus KuPS:lle 2-1. Meillä oli hyvä puolustus: "Mäky" ja Tuovis-Riku puolustuksen keskustassa ja Lukkarinen maalilla. Hyökkäyksessä Jyrki Linnala tai Jorma Tikkanen syötti ja Jari Nousiainen teki maalin. Tai sitten Linnala syötti Tikkasen maalintekoon.
Linnala, Tuovinen ja Lukkarinen pääsivät piirijoukkueeseen ja Tuovinen olisi päässyt maajoukkuerinkiinkin, mutta poika halusi vain pelata, sarjatasosta riippumatta.
- Moneen peliin lähdettiin ilman vaihtopelaajia, pelaajarunko oli pieni.
Harjoitusinnosta kertoo seuraava tarina.
- Talvella harjoiteltiin yläasteen salissa tai yläasteen pihassa. Pakkasraja oli 20 astetta. Kun pakkasta oli 22-23 astetta jäin kotiin, mutta pojat tulivat hakemaan. "Ei meijän mittarissa ollu kuin 20" sanoivat.
- Yhtenä vuotena oli 171 harjoitusta ja Jorma Tikkanen oli niistä 170:ssä. Kerran oli pois, missä lie hortoillu.
Timo Kumpulainen ajeli Hautajoelta kuusi kilometriä talvipakkasilla polkupyörällä.
Jorma Tikkanen arpoi pesäpallon ja jalkapallon välillä.
- Sanoin, että pelaa vain pingpongia, mutta sitten et jalkapalloharjoituksiin tule. Jorma lopetti pesäpallon, mutta Erkki Halonen siirtyi pingpongiin. Ei olisi kaikille näköjään kärsinyt sanoa, hah-hah-hää, vetäisee Olli tunnetun naurunsa.
Kuka oli pojista paras?
- Jyrki Linnala juoksi vähiten, mutta sai eniten aikaan, Olli pitkään mietittyään sanoo.
1973 alkoi mimmiharjoitukset.
- Penan kanssa vedettiin myös korttelisarjat.
70-luvun loppupuolella alkoi miesjoukkuetta syödä PK-37. Markku Kärkkäinen pelasi siellä kaksi vuotta, Jari Nousiainen siirtyi sinne kokonaan ja Jorma Tikkanenkin pelaili siellä, mutta siirtyi työn puolesta Iisalmeen.
Vuonna 1987 Olli kävi ykkösjoukkueen valmentajana Remes-Maran kaverina.
1980-luvun lopussa Olli käväisi myös Juhani Vartiaisen apuna 1976 syntyneiden joukkueessa. Mieleen on jäänyt Matti Hyvärinen.
Nykyisin Olli on ollut jo vuosia eläkkeellä ja futisharrastus on lähinnä porukan vakion ja pitkävetojen vetämistä R-kioskille.
Ollin torilla tavatessa tulee heti vakiolause, liekö opittu jo oman valmennusuran aikana: - Ei ne yhtään pelloo niinkun pitäs!!!
Raimo Tuoriniemi
Huppi-Ollin valmennusura:
1969 B-valmentajatutkinto, 1970 A-valmentajatutkinto, 1973 kolmen seminaarin jälkeen Valiovalmentaja.
Miehet 1973-80 ja 1987, A-juniorit 1970-72, B-juniorit 1970, 1982-83, C-juniorit 1982-83, Mimmit 1970-luvulla (ei sarjatoimintaa).