PJ:n blogi

Liikuntafoorumissa

 

Päällikön kanssa on näitä foorumeja istuttu.  Edustusta on ollut toki muistakin kaupunkimme lukuisista urheilu- ja liikuntaseuroista sekä -yhteisöistä.  Hyviä ajatuksia on saatu, osa viety jopa käytäntöön. 

Kuluneella viikolla sitten istuimme jälleen yhtä, koollekutsuja liikuntasihteeri oli sanut tehtäväkseen SiValta (Sivistys- ja vapaa-ajanlautakunta) keskustella seurojen kanssa kaupungin jakaman tuen pienentämisestä / poistamisesta.  Kaupungin talouslaivaa ollaan nostamassa plaaniin tinkaamalla tuosta alle 30 000 talousarviomomentista.

Hajatelma sai foorumilaisilta tyrmistyneen vastaanoton.  Monet seurat maksavat jo liikuntapaikkamaksuina enemmän kuin vuodessa avustuksina kuittaavat, jotkut pitävät suorituspaikkoja itse yllä ja laittoihan KiuPakin vuonna 2013 tekonurmeen 35 000 euroa seuran rahaa.

Eipä siinä juuri meidän itse valitsemillamme poliitkoilla järki otsaluuta varsinaisesti ahdista, kun avustukset suoraan lapsi- ja nuorisotyöhön käytettävistä rahoista ollaan viemässä.  Ja entäpä talkootyön arvostus.  Laskeskelin nopeasti, että pelkästään KiuPan valmentajien tekemän työn arvo kympin tuntipalkalla on noin 40 000 euron luokkaa vuodessa.  Että semmoista arvostusta.

Loppuun lainaus kaupungin budjettikirjasta Vapaa-aikapalvelujen tulosalueen toimintastrategiasta:

Liikunta- ja nuorisopalvelujen päätehtävänä on luoda edellytyksiä vapaa-ajan viettämiselle turvallisessa ja miellyttävässä ympäristössä sekä ohjata ja aktivoida kaikenikäisiä kaupunkilaisia vastuullisiksi ja itsenäisiksi toimijoiksi oman hyvinvointinsa suhteen. Tuetaan nuoria (17 – 25 v.) kokonaisvaltaisesti työ- ja yksilövalmennuksen sekä etsivän nuorisotyön keinoin.

 

Jokainen päätelköön kohdallaan kuinka teoria ja käytäntö kohtaavat.

 

Kiuruvedellä 18.11.2017

-Pekka

Minä ja Liljavirran Jukka

 

Kävin tuossa vislaamassa KiuPan ja Raikun harjoituspelin.  Ptäisihän se reilun 30 vuoden kokemuksella tietää, että eipä näistä koskaan kiitosta tule.  Paitsi kerran 90-luvun alkuvuosina Pyhäsalmessa D-junnujen pelissä.  Olin kuulemma paras ikinä heiltä itään päin käynyt dumari.  Kaikki aiemmat olivat tosin puhuneet äidinkielenään toista kotimaista.

No tänään sitten raikulaiset, nämä kuulusta junanlähettäjien kotikunnasta tulleet pelurit kiittelitvät allekirjoittanutta yhtä mainioksi tuomariksi kuin " se p********n Lilajvirran Jukka Nilsiästä ".  Seuraavaan koitokseen kuulemma toivottvasti tulee Lasa vislaamaan.  Täytynee ottaa kiitoksena, Liljavirta puhalsi kuitenkin aikoinaan maamme pääsarjaa.

Ai niin, peli KiuPa- Raiku päättyi 4 - 2.

Kiuruvedellä 10.3.2017

-Pekka

Jürgen muisti päivän väärin

 

Jürgen, ei siis Räty, vaan Klopp.  Tiedättehän ex-Dortmund, nykyjällään Liverpoolin mannekiini, paiskasi tänään sähköpostilla onnitellen syntymäpäiväni johdosta.  Piti jo syynätä allakkaa, josko yksi kuukausi on mennyt vallan huomaamatta ohi.

Mutta eipä hätiä, iltapäivällä tuli korjaus.  Jürgen oli valmennuskiireidensä vuoksi muistanut päivän vallan väärin.  Oli joko 11 kuukautta myöhässä taikka kuukauden etuajassa.  No se hälle annettakoon anteeksi, olihan tuo ainaskin hyvä yritys.

Kiuruvedellä 27.9.2016

Pekka

Markkinointia

 

Onhan tässä tullut tuskailtua, mikä on kun ei peli kiinnosta yleisöä.  Junnupeleissä on sentään vanhemmat ja lähimmät sukulaiset paikalla.  Niin ja tietysti Jumppas Pena.  Aikuisten tapahtumat ei tahdo kiinnostaa edes isiä ja äitejäkään.  Lippujen hinnasta ei pitäisi kyllä olla kiinni.

Mutta nythän mä sen hokasin, kun KalPa vähän avitti tuoreella idealla.  KALJATELTTA! Voi jumankauta mikä idis, vaikkakin naamioitu Oktoberfestin nimellä.  Mahtaa olla Niiralan montussa joko tuska suurta tai ideat vähissä.  Tai sitten kumpaakin.

Mitähän jos yritettäisiin kuitenkin saada itse tuote kiinnostavaksi?  Sekä Kuorevirralla, että Niiralassa.

Pekka

Ostajan ohjausta

 

KiuPan johtokunta on jälleen puristellut kokoon jokavuotista seurajulkaisua.  Ennen vappua se jälleen postilunkuista kolahtaa, Kiupalainen.  Kiitokset verrattoman varainhankintakeinon pioneerille, Vänkylle.  Ja Iso Käsi taas kerran johtokunnalle, joka on jalkatyötään ja puhelinlaskujaan säästämättä kerännyt seuran vuosibudjetista kolmanneksen.

Niin, eipä siinä tarvitse paljon vanhempien talkoisiin lähteä.  Liekö sitten hyvä vai huono homma?  Josko saataisiin tämä porukka tiiviimmäksi kaikenlaisella talkoolla, vai loputkin kyllästymään?  No nyt mennään näin.

Sitten tuohon ohjaukseen.  Ensimmäistä kertaa kaikkien näiden lehdentekovuosien aikana  törmäsin seuraavaan ilmiöön: Erityisesti suurten firmojen oli lähes ylivoimaista osallistua edellisvuosien panoksilla paikallisen jalkapallojunioritoiminnan tukemiseen.  Käräjäoikeuden pelossa en uskalla jukaista Serkku-Petrin sähköpostiviestiä, joka käsitteli erään maakunnallisen osuuskauppayhtiön kanssa käytyä yhteistyöneuvottelua.

Mutta onneksi on näitä paikallisia yhden-kahden hengen pienyrittäjiä, jotka ymmärtävät asioita syvemmältä.  Heille jokunen kymppi tai satanen ei ole hallintoneuvostokysymys, vaan tukipäätös syntyy vatuloimatta-tottakai! 

Toivottavasti myös kiuruvetiset ymmärtävät, että ehkäpä osuuskunta-aate on karannut juuriltaan.  Henkilökohtaisesti ainakin unohdan halpuuttamisen, mahdollisista bonuksista huolimatta.

Omasta ja edustamani seuran puolesta suuri kiitos ja kumarrus paikallislle yrittäjille, suosikaamme heitä.

 

-Pekka

Ukkosta ilmassa

 

Edari on äitynyt oivaan syysvireeseen, tälle iltaa pyörähti sarjakärki PAVE Kuorikkaalla messevin 5-1 lukemin.  Aiemmissa kahdeksassa ottelussaan vain kuusi maalia päästänyt vierailija oli KiuPan käsittelyssä täydellinen vastaantulija.

Lähes yhtä paljon kuin itse kenttätapahtumat allekirjoittaneen silmään pisti eräs takavuosien menestysvalmentaja, jota ei viime vuosina liioin ole kakkosnelosilla näkynyt.  Aivan oikein, Roosnahan se siellä.  Jo pari vuotta sitten kirjoittelin KuPS:n eurocup ottelun raportissa, kuinka Roosnan kipinä näyttäisi jälleen syttyvän.

Ja parit harjoitukset männä viikolla vetäneen emeriitan kipinään puhalsi tulta nuorekas KiuPa suvereenilla esityksellään.  Jotenkin minulla vaan on sellainen kutina, että Roosnan veri vetää jälleen sorvin ääreen.  Nyt vaan vaaditaan joukkueelta sitoutumista, sillä tiedän että Roosna kyllä sitoutuu tarvittaessa täysillä.

-Pekka

Jeesustelua

 

Kevättalvella ja alkukesästä Savon Sanomien urheilutoimitus otti missiokseen savustaa Esa Pekosen Huitsin Nevadaan, tai ainakin pois KuPS:n päävalmentajan paikalta.  Urheilutoimituksessa varmaankin hierottiin karvaisia käsiä, kun onnistuttiin provosoimaan joku tuuppimaan Pekosen vaimoa katsomossa ja valmentaja saatiin lopultakin älyämään erota.  Tosin itse tuuppiminen lehden palstoilla luonnollisesti tuomittiin.

Päällimmäisenä itkun aiheena guruilla Haavisto ja Koistinen tuplaveellä oli Pekosen peluutus, jossa KuPSmiehistö koostui maailmalta haalituista "pelureista".  Seuran omat kasvatit kuluttivat penkkiä, ja sitäkös mainitut herrat jeesustelivat maakuntalehden ( ja KuPS:n yhteistyökumppanin ) sivuilla.

KuPS palkkasi sateentekijäksi ja nuorten pelaajien kehittäjäksi Marko Rajamäen, ja kurssi kääntyi.  Jotain on varmasti tehty oikein, koska muutos vaikuttaa pysyvältä eikä vain muutaman ottelun kestävältä kuherruskuukaudelta.  Samalla kun sarjan mitalisijat alkavat vaikuttaa kuopiolaisittain realistisilta seurajohtaja Ari Lahden kukkaronnyörit höltyvät.  Viimeksi Ari osti laiturikaupasta nuoren 26-vuotiaan HJK kasvatti Juha Hakolan.  KuPS:n kannalta ratkaisut vaikuttavat lyhyellä tähtäimellä onnistuneilta.  Ehkäpä tällä kaudella saavutetaan paikka Euroopan kentille.

Mutta entäpä nämä savupönttömestarit Haavisto ja Koistinen.  Kynät ovat sujahtaneet taskuun vaikka KuPS:n kokoonpano on muuttunut, jos mahdollista, vieläkin eksoottisemmaksi kuin Pekosen kaudella.  Esimerkiksi Pekosen avauksen vakiopelaaja Saku Savolainen on pudonnut viimeisen vartin pelaavaksi vaihtopelaajaksi.  Haaviston ja Koistisen masinoiman Operaatio Pekosen motiivit siis asettuvat vähintäänkin hieman outoon valoon.  Toitotus omien nuorten pelaajien peliajasta on kadonnut herrojen menestyshuuman alle.

Mutta tottapahan Marko vetää niin huikeita treenejä, että joku agentti tulee ostamaan KuPS.n omat nuoret pelaajat Hollantiin sieltä kanarialintujen vaihtopenkiltä. 

-Pekka

 

 

Kisaveikkaus

 

Kaikenlaisia veikkaajia nousee näin MM-kisojen alettua esiin.  Joitakin joukkueita ollaan valmiita ampumaan alas ensimmäisten pelien jälkeen, joitain hehkutetaan jo varmoina mestareina.

Tässä tulee oma veikkaukseni:

Brasilian kisat voittaa isäntämaa Brasilia, mutta mestaruutta kummallisempaa on tarina sen takana.

Nimittäin, kisat loistavasti aloittanut Englanti tippuu puolivälierässä Brasilialle rankeilla.  Englannin epäonnensoturi on viides laukoja Steven Gerrard, joka liukastuu omituisesti omassa suorituksessaan.  Alkavat välittömät salaliittohuhut, joiden mukaan Salvador de Bahia stadionin nurmea on jotenkin sabotoitu.  Brassit kuittaavat puheet nimeämällä Gerrardin kuperkeikan "Jumalan liukumiinaksi".

Lopulta totuuden paljastaa kuolinvuoteellaan välillä pahasti alkoholisoitunut ja huumekoukkuun sortunut, lopulta uskonnollisen herätyksen kokenut Neymar. 2014 kisojen tapahtumien taustalla oli todellakin brasilialaisten ja suomalaissyntyisen kenttämestari Nyrösen katala juoni.  Paljastus tapahtuu vuonna 2074 Kuuban MM-kisojen puolivälierän, Brasilia-Englanti aattona.

Sanomattakin lienee selvää, kuinka tuossa vuoden 2074 puolivälierässä käy.  Niinpä, Englanti nousee Havannan satamassa laivaan edelleen yksinkertaisena mestarina.

Tätähän ne kisat ovat, upeita tarinoita, hienoja muistoja ja draamaa.  Niin, ja se Enkku!

-Pekka

Kuin taivasta koskettaisi

 

Luin kirjan, äidinkielenopettaja Jari Ekbergin teoksen, Kuin taivasta koskettaisi.  Lähes 600 sivuinen järkäle summaa yhteen jalkapallon MM-kisojen lopputurnaukset aina Uruguaysta 1930 Etelä-Afrikkaan 2010 saakka. 

Kirja koostuu 19 luvusta, siis yksi kustakin lopputurnauksesta.  Sujuvasta tekstistä löytyy sekä vetäviä otteluselostuksia, että tapahtumia kulissien takana.  Kaikenlaista politikointia ja tuomaripeliä on vuosien varrella kätkeytynyt kisoihin.

Hauskoja sattumuksiakinhan riveiltä löytyi.  Niin kuin nyt sekin, mitä mahtoi Bayern Munchenin valmentaja Zlatko Cajkovski tuumata nähdessään Gerd Müllerin ensimmäistä kertaa.  Jotenkin tähän malliin se meni: "Mitä minä painonnostajalla teen?"

Hyviä kysymyksiä jalkapallotriviaan kirjasta myös löytyy.  Kuten vaikka tämä, jonka kysäisin C poikien peliä toljottaessa Niskalta: Kuka on tehnyt maalin MM-lopputurnauksissa kahdelle eri maalle.  Ja niinpä vaan hoikistunut emeriitta tempaisi vastauksen hetken pohdittuaan ilman minkäänlaisia teknisiä apuvälineitä: Davor Süker, ensin Jugoslavia, sitten Kroatia.  Sitä minä jo kutsuisin jalkapallotietämykseksi.

Ja nyt jos vaan lomilla kisojen tollotukselta aikaa jää niin ei kun kirjastoon taikka kirjakauppaan!

 

Karavaanari, kaikkien kaveri

Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen sen sanoi:  "Tää tällainen asuntovaunupelleily ja yleinen rällästäminen, alitehosella Taunuksella vedetään jäähallin kokosta häkkyrää perässä. Sitten mennään johonkin leirintäalueelle, ja siellä ollaan milli millissä.  Kaasuhellat poksuu ja paska haisee. Se on hirveetä!"

Allekirjoittaneen ymmärrys mainittua lomanviettotapaa kohtaan romahti Jaakon kanssa samalle tasolle, kun eilen perjantaina paljastui Iskelmäviikkovieraiden majoittuneen  harjoituskentälle.  Siis nurmikentälle jolle pari vuotta sitten tehtiin peruskorjaus, asennettiin sadettimet ja pinnat uusittiin.  Tänä kesänä, kiitos kaupungin liikuntatoimen, kenttä on ollut aivan loistavassa kunnossa.

No entäpä, kun tuollaiselle kentälle vedetään vaunuja viikon sateiden jälkeen?  Jälki on karmeaa katsottavaa, kenttä on varmaan ainakin loppukauden pois käytöstä.  Edessä on kallis remontti.  Eikä sillä hyvä, että ne autot ja vaunut on siihen saatu parkkiin, kun niiltä sijoilta vielä jamitellaan pari kertaa päivässä vii.. siis kauppaan, niin ei kun paranee.

Samaan aikaan lehdistössä mainostetut karavaanareiden vara-alueet ammottavat tyhjinä.  On se vaan ihme, että tuo puolikas hehtaari on niin tärkeä paikka että juuri siihen ne Amesthystit on parkkiin saatava.

Nyt kysymys kuuluukin, kuka on antanut moiseen luvan?  Kaupungin liikuntatoimelta ei moista lisenssiä ole herunut.  Sivistys- ja vapaa-ajanlautakunnan puheenjohtaja oli vähintäänkin järkyttynyt, kun kuuli moisesta hallinnonalansa omaisuuden tuhoamisesta.  Alkuviikosta alkaa sitten syyllisten etsintä.  Näiden majoittujien syy tapahtunut ei tietenkään ole, jokuhan heidät on noille sijoille ohjannut.

Sen vielä käsittää jos pikkulapselta jotain särkyy vahingossa, mutta kun aikuiset ihmiset rikkovat yhteistä omaisuutta tahallaan, ollaan jo hyvin lähellä ainakin jonkinlaisen rikoksen tunnusmerkistön täyttymistä. 

Loppuun vielä yksi asia selväksi: Itse tapahtuma on mainio, vieraat ovat asiallisia ja tervetulleita.  Kyllä tämä(kin) munaus on ihan kotikutoista osaamista.

 

Pekka

 

Hengenkohotusta

"Mitäs Mikko Kolehmainen?", tervehti Niska kun vyöryin D13 tyttöjen melontaretkeltä tarkkailemaan viitosen jälkimmäistä puoliaikaa.

Niin, melomassa siis tyttöjoukkueen kanssa käytiin.  Honkarannasta Saarikosken kanavan kautta Runnin kylpylälle.  Välillä paistettiin makkarat.  Puoleenkymmeneen kanoottin oli miehistö saatu kasaan, ja seurajohtokin siis höynäytetty paikalle.

Pikkasen lähdössä jännitti, mieleen nousivat Nykäs Matin Bon Voyage tyyliin muistot edelliskerrasta kun Tossavais Kaken kanssa meinattiin, jos nyt ei ihan hukkua, niin kastua ainakin.  Ruotsalais Hannu antoi kuitenkin asiantuntevat ohjeet ja kun Hyväris Ari oli turvaveneen ruorissa niin usko pinnalla pysymiseen oli luja.  Varulta otin kuitenkin seurakunnalta lainatun kanootin, jospa siinä olisi siunausta.

Ja lystiähän se oli, mahtava sää ja hieno tunnelma. Nuorimmainenkin tykkäsi.  Suuret kiitokset kokemuksesta Hannu Ruotsalaiselle, kaikille mukanaolleille, Kiuruveden seurakunnalle ja Hyvärisen perheelle.

Laajemmassa kuvassa voi siis päätellä, että sitä joukkuehenkeä voi kohottaa muutoinkin kuin sillä iänikuisella saunomisella.  Itsellä ainakin oli amusella paikat ihan kunnossa, miten lienee siellä edustuksen ringissä.  Koutsi ainakin vastaili puhelimeen meleko mörreesti.

-Pekka

 

Höntsää

Kane sen taisi keksiä.  Eiköhän kutsuta porukkaa koolle ja pelailla nyt kun olosuhteet ovat kunnossa.

No niinpä torstai-iltana pääuutisten aikaan porukkaa koolle.  Kuusi rohkeaa ilmaantui paikalle. Niin ja Tatu tietysti vielä juoksulenkin jälkeiseltä pyöräilylenkiltä.  No joku oli koutsina pelimatkalla, jollakulla työeste ja eräskin taisi pohtia PK-37:n B:n tappiota KuPSlle.

Mutta kylläpä voikin jalkapallo olla mukavata.  Vaikka joka paikkaan ruumiissa koskee, niin mieli lepää. 

Sunnuntaina uudestaan, avajaisten jälkeen kello 19.00.

 

Pekka

 

Päivämatkapäiväkirja

Päällepäin kuin Himasen Sininen kirja, mutta sisältö varmasti aivan muuta.  Lukuelämys vailla vertaa, mitä ihmettä?  No Roosnan päiväkirja hänen ja Kainun InterRail matkasta vuonna 1990 jalkapallon MM-kisoihin Italiaan.

Sain uudelleen kokea tuon elämyksen, jonka jo luulin ikuisiksi ajoiksi kadonneen. Mutta niin se vain löytyi Roosnan takahuoneesta.

Jotka tuntevat tuon reissussa olleen parin ja etenkin muistavat 90-luvun alun perjantai-iltaisten sählypelien joskus kiihkeänkin tunnelman voivat vain kuvitella mitä on tapahtunut esimerkiksi kuudentena matkapäivänä Pariisissa: "Aamupala ja metro no 4:llä lähelle Louvrea. Kainu näytti taas parhaat puolensa: " Tuskin tuota rakennusta on tahallaan rakennettu väärälle puolelle katua." Piti käydä sadan metrin päässä kääntymässä ennekuin taas uskoi."

Joopa joo, kyllä ennen oli paremmin.

Pekka

 

 

 

Eurocuppia

 

Käytiin porukalla KuPS:n eurocup karsintaa vahtaamassa israelilaista Maccabi Netanayaa vastaan.  Vaikka peli ei suuria hienouksia tarjonnutkaan, ja KuPSkin hävisi 0-1, menivät kuopiolaiset karsinnan kolmannelle kierrokselle voitettuaan vieraissa 2-1.

Mutta se itse reissu.  Linkku oli täynnä porukkaa, kaikki 35 otteluun varattua lippua olivat menneet kaupaksi, emä joukko vanhoja ja vielä vanhempia kiupalaisia täydentyi seuran juniorijousiosastolla.  Yksi harvoista kesän aurinkoisista illoista viimeisteli meiningin. 

Vaikka tunnelma bussissa ei aivan yhtä rempseää ollutkaan kuin takavuosien pelimatkoilla, joku häivähdys kyllä menneestä kumpusi mieleen.  Tosin riisipalaveria ei tarvinnut paluumatkalla pitää.

Roosnahan tämän retken juoksi kokoon.  Matkan mittaan kun seurailin emeriitan touhuja ja iloista ilmettä ajattelin, että vieläköhän tällekin kaverille löytyisi joku ruutu KiuPassa.

Huomenissa olisi sitten jälleen tarjolla yksi mainio paikka nauttia jalkapallon iloista, nimittäin Karhuturnee Lahnasilla.  Koutseilla on jälleen joukkue jalkeilla, allekirjoittanut ei tällä kertaa pääse osallistumaan kun pitää kytätä sitä juuttaan taksikoppia.  Menestystä turnaukseen ja turnaukselle!

Pekka

 

 

Seminaarissa

 

Aamun paikallisessa oli varsin ansiokasta tarinointia Kärkkäisen Pyrystä, KiuPassa jalkapalloilulliset ensiaskeleensa ottaneesta KuPS kipparista.  Eihän näitä ole ikinä pidetty KiuPassa vakan alla, Pyryä, Beratia, Lähderinteen Mikaa, Ja Niin Edelleen.

Toimittaja oli ottanut vapaudekseen ihmetellä, miksi näitä KiuPasta maailmalle ponkaisseita pelureita ei ole hyödynnetty seurassa sen ihmeemmin.  Tietysti asiaan tarkemmin peryhtymättömälle ihan aiheellinen kysymys.  Mutta saataisiinko todella näitä herroja kesken liigakauden opastamaan pikkujunnuja Kiuruvedelle? Epäilen.

Taikka sitten seminaariin puhaltamaan henkeä kolmensadan pääsymaksun maksaneisiin yritysjohtajiin?  Olisiko kuitenkin turvauduttava erääseen takavuosien valmentajaan.  Ei kun vetäjään, joka kävisi kertomassa seminaarivieraille mottonsa: "Ootta työ kyllä näkemiin-miehiä!"

Taidetaan kuitenkin keskittyä ruohonjuuritasolle.

Pekka

 

Atikia tuuraamassa

 

Kun jossain yhteydessä mainitsin, että PK/KiuPan Bpoikien kolmosta kiertävä kimppajoukkue pelaa jalkapallolegendojen valmennuksessa, en ollut kyllä nostamassa itseäni mainittuun joukkoon.  Kuitenkin reservistä meikäläinen tempaistiin, kun piti saada koutsi pelireissulle SaPa/SuPan yhteisjoukkuetta vastaan. 

Lonkku lähti völjyyn kans, yksitoista peluria saatiin aikamoisen puhelinrallin jälkeen kasaan, ja sitten vaan pikkulauantain ratoksi kohti Pieksämäkeä. Päälliköltä oli valmiit kuvat peluutukseen, niillähän olisi kyllä vaikka linkkukuskikin koutsannut.  Kovalla hiesulla ja kovassa vinkassa käyty peli ei paljon jalkapalloilullisia hienouksia sisältänyt, mutta 0-1 voitto kuiteskin otettiin ja siirrettiin putoamiskurimusta hieman loitommaksi.

Mutta sitten siihen itse jutun pointtiin, sitoutumiseen.  Varsinaisilla valmentajilla oli varmasti työesteiden vuoksi oiva syy olla poissa tapahtumasta, mutta entäpä pelurit.  Varsin outoja selityksiä kantautui ainakin allekirjoittaneen korviin.  Ehkäpä kannattaisi ottaa mallia Tumesta, joka vielä reissusta 23.30 saavuttuamme polkaisi Solikan tulille ja lähti tykittämään kohti Rytkyä 20 kilsan päähän.  Siinä asennetta malliksi!

Ja mitä niihin tuuraamisiin tulee, niin oliskos se sitten ensi kerralla Mikon huki?

 

-Pekka