Risto Kärkkäinen
Risto Kärkkäinen on seuran kolmas kultaisen kortin mies
Partiosta ja pesäpallosta jalkapalloon
Riku (synt. 1946) toimi pelaajana, tuomarina, valmentajana ja johtokunnan puolella jäsenenä, sihteerinä ja puheenjohtajana neljällä vuosikymmenellä KiuPan hyväksi. Puheenjohtajana hän oli yhden vuoden 1986.
Monen aikalaisensa tavoin Rikun harrastustoiminta alkoi partiosta 1958. Partiossa hän olikin vuoteen 1966 tammikuuhun, jolloin hän meni armeijaan.
Toinen vakio oli siihen aikaan pesäpallo. Piirinmestaruuksia Rikulla on Kärppä- ja Ilvessarjasta. Joukkuekavereina olivat Ilkka Selander, Niilo-Kustaa Malmivaara, Ahti Tikanmäki, Yrjö Kumpulainen muun muassa.
Jänteen pesäpallon miesten joukkueeseen Riku pääsi 1964. Seuraavana vuonna Jänne hävisi ratkaisevan pelin Suonenjoen Vasamaa vastaan Suomi-sarjapaikasta.
- Täytyy tunnustaa, että olin pesäpallossa lahjakkaampi kuin jalkapallossa, Riku sanoo.
Jalkapallo alkoi vakavammin 1967 tammikuussa armeijan jälkeen. Harjoitukset alkoivat yläasteella.
- Alku oli vaikeaa, koska olin oppinut armeijassa alikersanttina nukkumaan paljon ja kuntokin oli laskenut, Riku muistaa.
Jalkapalloura kestikin siitä lähtien viisitoista vuotta. Riku lopetti pelaamisen 1980.
- Syksykesän peliin Ouluun sanoin, että lähden mukaan vain jos tarvitaan. Porukkaa oli tarpeeksi ja minä jäin pois.
Nivannotkon kenttä oli kovilla
60-luvun loppupuolella oli Rikun kodin lähellä polettu niitty kovilla.
- Siinä pelattiin aamusta iltaan. Into oli kova. Rantakylän jengiä tuli pelaamaan mukaan Tikkasen Intoa ja Vänkkyä, Jumppas-Pena oli mukana myös. Velipojista Juhi oli maalissa ja Mortti viiletti mukana. Nykyisin niityn paikalla on As Oy Niittynotko.
Sieltä asti oli lähtöisin kuvio, joka jatkui seuraavat 25 vuotta. Isompi veli Mortti veteli kovia rintapotkuja ja veli-Jussi retkahteli maalissa kalvoset punaisina. "Kyllä se ton ennen otti", tuumaa Mortti.
- Mortista olisi tullut mahtava pelimies. Sillä oli niin puhtaat rintapotkut ja kovat lähdöt. Innostus ei kuitenkaan pojalla riittänyt. Kävihän hän PK-ssa pari vuotta minun autollani pelaamassa.
- Äiti pesi poikien vaatteita. Isä kuoli 70-luvulla ja oli vaatturi. Hän ompeli Jussille maalivahdin housuja ja siitä minunkin täytyy olla kiitollinen, että kotona ei koskaan sanottu, että älä mene pelaamaan. Tukea kotoa riitti.
1968 Miesjoukkue nousi neloseen. Otanmäessä oli peli lokakuussa ja ennen peliä lumi aurattiin kentältä. Alis pelasi keskikentällä ja Jyrkkärannan Arska tuli pelaamaan koulupaikkakunnaltaan.
Riku pelasi näinä aikoina vasenta hyökkääjää ja oikea laitatukea.
- Oli ne hienoja aikoja. Laitisen Heikki oli kovahermoinen kuski ja tuumasi vain, että jokohan sitä pojat lähetään!
- Porukka oli hyvähenkinen ja Huppi-Olli osasi naurattaa pojat hyvälle tuulelle.
1974 Riistaveden tappio 2-1 on tottakai hyvässä muistissa.
Valmentajaksi ja tuomariksi
1981 Riku valmensi jo ykkösporukkaa. Oma työ yrittäjänä ei antanut liikaa aikaa, töitäkin oli kuutena päivänä viikossa. 1982 johdettiin sarjaa ja lähdettiin Rautavaaralla kesken ottelun kentältä. Samalla tipahdettiin viitoseen.
1983 voitettiin viitossarja. 1984 pelailtiin taas nelossarjan kärkipaikoilla.
- Ruotsalaisen Jore oli huippulahjakkuus, mutta hän halusi vain pelailla. Harjoittelu ei niin kiinnostanut. Pari kertaa poikaa kyseltiin SM-sarjaan, mutta ei kiinnostanut.
Seuraavana vuonna (1985) Remeksen Mara otti valmennusohjat.
Riku oli puheenjohtajana vuoden 1986. Uudelleen valmentajainto alkoi ikäluokan 1977 valmentajana. Helsinki Cupissa käytiin 1988; joukkue ei hävinnyt peliäkään, mutta tasapelejä tuli liikaa ja samalla tiputtiin jatkosarjan peleistä.
Riku jatkoi varapuheenjohtajana vuoteen 1994 saakka. Tuomarina hän toimi parikymmentä vuotta. Juniorivalmennusvuosia on 70-luvulta alkaen vaihtelevasti. 1991-92 Riku valmensi 1980-81 syntyneitä ja tästä porukasta Mika Lähderinne pelaa nyt KuPS:ssa ykkössarjaa (v.2000).
Elämänvaiheet ovat vieneet Rikun nyt Helsinkiin, jossa asustelee myös Rikun perhe; vaimo, tytär ja kaksi poikaa. Kultaisen kortin Riku sai 1995 ja Riku onkin nykyään tuttu näky Finnair-stadionilla katselemassa liigamatseja.
Kun Riku poikkeaa Kiuruvedellä, huomaa miehen kaihon KiuPan ajoille.
- Oli ne hienoja aikoja! hän huokaa.
Raimo Tuoriniemi