Einari Pulkkinen
Eikka pelasi Iisalmessa ja oli puheenjohtajana Kiuruvedellä ja Enontekiöllä
Einari Pulkkinen (synt. 1934) on kolmas KiuPan puheenjohtaja, jonka syntymäpaikka on entisen Suomen alueella, nykyisessä suuressa Venäjän maassa. Syntymäpaikka on Svetogorskin alueella, entisessä Ensossa, Jääsken kunnassa. Suku on Jaakkimasta. Jääski on Imatran kohdalla heti rajan takana.
Karjalaiseksi Eikan tunteekin heti lyhyen tutustumisen jälkeen. Tarinankertominen kun alkaa, jutulla ei tunnu olevan loppua.
Einari oli suuren pesueen nuorin. Kohtalo alkoikin heitellä häntä sodan aikoihin. Isä kuoli talvisodan aikaan ja vanhin veli kuoli talvisodassa. Eikka oli kaksi kertaa evakossa, toisella kerralla Ikaalisilla Tampereen vieressä ja toisella kertaa Kiukaisilla.
Välirauhan aikaan hän kävi hautaamassa äitinsä. Orpona hän joutui Iisalmeen enonsa luokse.
Asuinpaikaksi tuli Iisalmessa Kuutolankatu 19.
- Muistan kuinka ihmettelin Iisalmen korkeita lankkuaitoja. Meillä karjalassa ei sellaisia ollut, Eikka muistelee.
- Ensimmäinen tehtävä Iisalmessa oli mennä lääkäriin. Olin lähtiessä pelastusarmeijan leirillä saanut jalkaani lasinsirun ja se täytyi ottaa pois.
Pelaajana PaVessa ja PK-37:ssa
Ensimmäinen jalkapallo oli tehty tavan mukaan itse.
- Heiniä pantiin sisään ja pallolle tehtiin kuoret. Pelipaikka oli katu.
Iisalmessa ITU, Iisalmen Työväen Urheilijat oli ensimmäinen seura, jossa palloa potkittiin. 1940-luvun lopussa perustettiin IiPV, PaVe. Eikka pääsi miesten joukkueeseen jo 17-vuotiaana. PaVessa Eikka pelasi puolustajaa ja keskustukea, niin kuin koko uransa. Ottelun jälkeen hän oli monesti palkittujen joukossa.
Armeijaan Eikka meni Helsinkiin autopataljoonaan.
Armeijasta palattua hän menikin pelaamaan PK-37:ään. Työpaikaksi tuli Putkola, jossa hän olikin vuodet 1956-79.
Nykyisinkin pelataan Iisalmessa jalkapallopuulaakia puolikkaalla kentällä firmojen kesken, mutta 50- ja 60-luvulla siihenkin oli eri into ja harrastus. Sankariniemen nurmella pelattiin tunnin pelejä koko kentällä.
Oma lukunsa oli kiihkeät työpaikkaottelut Iisalmen Putkolan ja Kuopion Turon kesken. Vuorovuosin käytiin vieraissa bussilla kannattajajoukon kanssa ja pelin jälkeen syötiin, juotiin ja saunottiin.
- Olin 23 vuotta Putkolassa ja yhtään peliä en laistanut.
PaVe ja PK taistelivat keskenään ja politiikka oli mukana kuvioissa vahvasti.
- Muistelen että ohjatut harjoitukset Iisalmeen toi 1950-luvun lopulla "Mörkö" Räsänen. Mörkö-Make oli Iisalmessa matkatöissä ja asuikin siellä ja veti malliksi harjoituksia.
Einari pelasi PK:ssa kymmenkunta vuotta ja senkin jälkeen hän pelasi seuran konkarijoukkueessa mm. KiuPaa vastaan harjoituspelejä.
Eikka oli 1970-luvulla pari vuotta PK:ssa juniorivalmentajanakin, kun oma poika Jari pelasi seurassa juniorina.
1979 Kiuruvedelle ja KiuPaan
Syksyllä 1979 hän muutti yrittäjäksi Kiuruvedelle ja sinne Annamarintielle hän rakensi asuntonsakin. Tonttinaapuriksi tuli Koplan Riku, Risto Kärkkäinen, toinen jalkapallomies.
- Oman kunnon vuoksi rupesin käymään harjoituksissa joukon jatkona. Talvella pelailtiin lumessa yläasteen kentällä ja taidettiin pelailla uimahallin kentälläkin. Eikka oli mukana 1982 kun raportoitiin Rautavaaran kuuluisaa kentältä kävelyä piiriin ja liittoon.
Samana vuonna Jumppas-Pena alkoi luopua seitsemäntoista vuotta kestäneestä puheenjohtajuudesta. Hän houkuttelin Eikan puheenjohtajaksi. Sitä pestiä kestikin kolme vuotta.
Elämäntilanne vei Eikan Enontekiölle yrittäjäksi ja hän olikin puheenjohtajuudesta luopumishetkellään jo elellyt siellä muutaman kuukauden syksyllä 1985.
Puheenjohtajan tehtävistä hän ei päässyt eroon sielläkään. Muoniolla ja Enontekiöllä oli yhteinen lentopallojoukkue ykkössarjassa ja Eikka houkuteltiin seuran puheenjohtajaksi, jossa pestissä hän oli pari vuotta.
- Joukkue koostui tullimiehistä ja poliiseista.
Eläkkeelle Eikka jäi 1994 ja samalla hän muutti takaisin Iisalmeen, jossa hän asuu nyt vaimonsa Pirkon kanssa. PK:n peleissäkin tulee käytyä, mutta harvoin. Elämän täyttää lapset ja lapsenlapset.
Raimo Tuoriniemi