Historia
Ammoisista ajoista...
Kiuruveden jalkapallohistoria alkoi Jänteen alaisena. Jalkapallotoiminnan aloittaminen Kiuruvedellä voitaneen katsoa Olavi Miettisen ansioksi. Hän oli pelannut aikaisemmin KUPS:ssa ja työskenteli 1950-luvulla Peltolassa lihamestarina.
Silloista muukalaislegioonaa edusti myös myöhempi lukion rehtori Heikki Tätilä, joka oli pelannut Raumalla, Teppo Nieminen Hämeenlinnasta, Esko Seppänen, joka oli pelannut KaPassa Kajaanissa. Myös kiuruvetinen Aulis Pitkäkangas oli käynyt hakemassa pelaajakokemusta Hämeenlinnassa metsäkouluaikoinaan.
Ensimmäinen sarjapeli oli Pielavedellä ja ihka ensimmäisen sarjamaalin ampui Huppi-Olli Hyvärinen. Tilanne oli puoliajalla 12-0 ja valmentajana toiminut Esko Seppänen toppuutteli poikia: "Äläkää tehkö ennee monta maalia. Ne ei tuu pelloomaan syksykierroksella Kiuruvedelle." Toisella jaksolla Jänne teki vielä yhdeksän maalia ja Pielavesi luopui sarjasta.
Vuonna 1959 saatiin Jänteelle piirinmestaruus, joka vastaa nykyistä kolmannen luokan mestaruutta (=V-divisioona). 29.9.1959 loppuottelussa kaatui Vanun Veikot 5-2. Kaksi maalia tuossa ottelussa teki eräs Olavi "Huppi" Hyvärinen ja oikeaa laitaa viiletti Pentti Jumppanen. Joukkueessa pelasivat myös esim. Heikki Tätilä ja Eero Hyvärinen, ompelukonekauppias.
Vuonna 1963 ja 1964 pesäpallolle annettiin Jänteessä 1.000 mk ja siinä lajissa oli kaksi joukkuetta. Pojat rupesivat kyselemään, että kuinkas jalkapallo...?
Yhteislyseon luokkahuoneeseen kerääntyi läjä jalkapallomiehiä 10.5.1964. Haaveiltiin oman erikoisseuran perustamisesta ja aikaiseksi saatiin erikoisseura nimeltä Kiuruveden Palloilijat ry, jonka johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi Tapani Lempinen. Johtokuntaan kuului myös Olavi Hyvärinen, Altti Jylhä, Erkki Peltola, Jouni Peltola, Pentti Jumppanen ja Kalevi Kärkkäinen.
KiuPa ei ehtinyt ilmoittautua siksi vuodeksi sarjaan, mutta kesällä pelattiin puulaakia. Eikä ollut rahaakaan. Pappa Sahlström alkoi sitä seuralle kerätä keräyslistalla, samoin kuin peliasuja...
Seuraavana kesänä 1965 seura ilmoittikin sitten sarjoihin kaksi joukkuetta, miehet ja B-juniorit. Mielenkiinnon vuoksi tässä vuoden 1965 B-juniorijoukkue: Reijo Tikkanen, Unto Styrman, Tuomo Väisänen, Aaro Erholtz, Jouko Kärkkäinen, Eero Hartikainen, Juhani Kumpulainen, Heikki Tuovinen, Markku Kärkkäinen, Tapio Jylhä, Kalevi Vesamäki, Pentti Kröger ja Tapio Raittinen.
Junioreita oli silloin runsaasti, mutta olipa silloin ikäluokatkin suurempia kuin nyt. Ja innostus oli valtava.
Silloinen junnu Seppo Saastamoinen oli ryhtynyt nukkumaan jalkapallokengät jalassa ja äiti oli kysellyt, että etkö malta heittää pois. Poika oli vastannut, että mitä sitä tointaa, kun huomenna on peli... Oli poika kuulema käynyt maitokaupassakin nappulakengät jalassa.
Lajin vetäminen vaati myös paljon valmentajilta. Silloin heitä oli vain kaksi, kuten suurimmaksi osaksi seuraavaa viittätoista vuotta. Olavi Hyvärinen ja Pentti Jumppanen. Usein mentiin vetämään junioriharjoituksia jo päivällä ja illalla lähdettiin kotiin miesten harjoitusten jälkeen. Kumpikin kun pelasi tässä joukkueessa.
Seuraava tarinakin on siltä ajalta.
Myöhemmän ajan johtokunnan jäsentä, tuomaria ja tuomaritarkkailijaa Pekka Kattaista oltiin työntämässä lastenvaunuissa kentän laidalla äidin voimin ja Pekka "Kailottaja" oli kysellyt: "Mittä te on te tenttäauto..?" Kenttäautoa oli reppana kysellyt. Jumppas-Penalla kun oli tapana pitää autonroppostaan kentänlaidalla päivät pääksytysten...
Tekniikka ei siihen aikaan ollut vahvimpia puolia. Kärkipotkut saatiin kuitenkin eliminoitua tehokkaasti. Pallo kun pantiin niin täyteen ilmaa, että se oli kivikova ja pelattiin avojaloin.
Ensimmäisen kärkkärin jälkeen niitä viljeltiin harvakseltaan. Vapaa-ajan ongelmiakaan ei Penalla ja Ollilla ollut. Eli Huppi-Ollin tapaan: "Maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina oli miesten harjoitus, tiistaina ja torstaina oli junnuharjoitukset, lauantaina ja sunnuntaina pelattiin. Loput illat viikosta oli vapaita."
Lääkintämies, lääkintämies...Lukuisilta pelireissuilta on monia juttuja. Siihen aikaan kuljettiin taksilla pelimatkoilla ja kuskina oli muuan Väisäs-Heikki.
Kerran Lehtovaaralla Huppi-Olli oli kolhittu kentän pintaan ja suusta oli päässyt epätoivoinen parkaisu: "Lääkintämies, lääkintämies!" Heikki oli pyrhältänyt paikalle, laittanut haavan päälle läjän trasselia ja kiertänyt sen monta kertaa eristysnauhalla jalkaan kiinni. Ei ollut tullut kuulema loukkaantumisia sen jälkeen.
Kuopiossa oltiin kerran pelireissulla. Mukana oli myös Seppäs-Esko. Pelin alussa olivat kentän laidalla pikkupojat sanoneet, että tämän pelin kyllä häviätte. Tähän Esko: "Muut tekee mitä osaa, me mitä halutaan." KiuPa hävisi 1-7. Pojat olivat pelin jälkeen ihmetelleet, että miksi että halunna.
Uudenkylän Iskua vastaan saatiin vapaapotku. Huppi-Olli meni ja veti kiireesti pallon yläkulmaan. Tuomari vihelsi ja hylkäsi maalin. Ei oltu annettu vielä lupaa. Pallo pantiin uudestaan paikoilleen ja Olli meni hakemaan vauhtia. Pallo lähti viuhuen ja verkosta läpi. Nyt oli kelvannut.
Kerran mentiin pelaamaan Tuusniemelle. Kentän laidalle ehdittyä revähti silmät ja suu auki. Kenttä oli vain puoliksi niitetty ja puolella kenttää rehotti pitkä heinä. Ja keskellä kenttää liean päässä seisoskeli ilmiselvä lehmä. No, tuomari oli kävellyt keskelle kenttää ja repäissyt ruohontupon irti ja tokaissut: "Tässä on keskipiste."
Suuri on se pelaajamäärä, joka on KiuPassa pelannut. Tunnetuimpia pelaaja on Tuomo Sahlström, joka pelasi Elossa mestaruussarjajoukkueessa. Maajoukkuetuomarinakin toiminut Martti Hirviniemi oli tullut erään Kajaanissa pelatun junnupelin jälkeen aikoinaan sanomaan, että harvoin on nähty tuollaisia maalivahtipelejä tällä tasolla. Harvoin niitä nähtiin enää Kiuruvedelläkään, kun poikaa jo vietiin Kuopioon.
Mestaruussarjatuomarina toimi Tapani Sahlström, edellisen veli. Hän oli myöhemmin myös erotuomarikouluttaja.
Neljä vuotta Kiuruvedellä oli opettajana Tapio Karjalainen.
Tapion tie vei opettajaksi naapurikuntaan Pyhäjärvelle ja sieltä Ouluun takaisin. Oulusta hän nousi SDP:n listoilta eduskuntaan 1995. Kansanedustajaura päättyi kahden kauden jälkeen maaliskuussa 2003.
Aulis Pitkäkankaasta tuli Haapajärven ja Haapaveden sahojen omistaja ja ikämiehenä maajoukkuetason golffari.
Aikoinaan ykkösjoukkueen kärjessä viilettäneestä Kari Merenheimosta tuli SM-mitalisti kehonrakennuksessa.
Menestystä vai menestystäkö?KiuPa jumittui kuitenkin nelosdivisioonaan. Lähinnä nousu oli vuonna 1975, kun Riistaveden Urheilijoita vastaan pelattiin IV-divisioonan 13. lohkon uusintaottelu noususta Riistavedellä. RiU meni ensi jaksolla 2-0 johtoon. Toisella jaksolla Juhani Riikonen jallitteli kavennuksen 2-1, mutta se ei riittänyt.
Lehtitieto kertoo, että yleisöä oli 150, joista puolet Kiuruvedeltä tulleita turisteja.
Seura pääsi Helsingin Sanomiin asti kesällä 1982, kun se kesällä sarjajohdossa käveli Rautavaaralla kesken ottelun kentältä. KiuPa oli häviöllä tuomari kuulema "Ihan selvästi humalassa.." Pitkällisen raportoinnin jälkeen KiuPa tiputettiin viitosdivisioonaan.
Vuoden visiitin jälkeen noustiin takaisin neloseen ja Markku Remeksen aloitettua valmentajauransa 1985 se oli jälleen lähellä kolmosdivisioonaa. Samoin seuraavana vuonna. KiuPan tehoista vastasi Jorma Ruotsalainen verkkojen heiluttelijana ja Markku "Mortti" Kärkkäinen syöttäjänä.
Menestys alkoi jälleen hiipua joukkueen ukkoutuessa ja nuorien ollessa vielä nuoria. 1989 tipahdettiin uudelleen viitosdivisioonaan, nyt potkimalla.
Raimo Tuoriniemi ruoriin1990 ykkösjoukkueen valmentajaksi tuli viisi vuotta junioreita valmentanut Raimo Tuoriniemi, jonka pelaajatausta on naapuriseurassa Pyhäjärven Pohdissa. Tai oikeammin hän tuli ensin vielä vetäjäksi. Joukkue kun kuitenkin oli ylivoimainen viitosessa ja se nousikin pelailemalla takaisin.
Samana vuonna voitettiin pitäjän toinen kolmannen luokan piirinmestaruus, kun voitettiin viitosdivisioona. 1991 homma alkoi kuitenkin jalostua. Tuoriniemi keräsi joukkueeseensa kaikki pitäjässä olevat nykyiset ja entiset lupaukset. Maaliin saatiin omia aikojaan Pyhännältä muuttanut hyökkääjä Juhani Leiviskä, josta tehtiin kuitenkin maalivahti. Hän kun oli pelannut paljon myös lentopalloa. Joukkueen kapteeni oli Jari Niskanen.
Joukkue ei hävinnyt kesän aikana kertaakaan. Sarjanousu varmistettiin Riistavedellä voittamalla PuPa Kuopiosta 3-1.
Sinä kesänä KiuPan tehomaalarina oli Marko Remes 17 maalilla. Muita tehokkaita kärkiä olivat osan kesästä loukkaantuneena ollut Hannu Luttinen ja syyskesällä häntä tuuraamaan tullut vanha konkari Jorma Ruotsalainen. Joukkueen parhaana palkittiin syksyllä libero Juha Nissinen.
Jacek Spychalski mukaan
1992 joukkueeseen hankittiin kaksi vahvistusta Iisalmen PK-37:stä. Puolalainen Jacek Spychalski oli jo 37-vuotias, mutta lapikas edelleen kohdallaan. Kärkeen tuli viilettämään Pertti Roth. Kevätkierroksella Hannu Luttinen pelasi etutopparia, mutta nostettiin syyskierroksella toiseksi kärkimieheksi.
Seuran ensimmäinen kolmosdivisioonaottelu pelattiin 25.4.1992 klo 15 Kajaanin keskuskentän hiekalla FC Kajaania vastaan. KiuPa meni johtoon 1-0 toisella jaksolla. Jacek Spychalski antoi kulman oikealta suoraan takaristikkoon. Kajaanilaisten tasoitettua Spychalski oli hieromassa voittomaalia. Kulmapotku tuli samalta lipulta ja etutolpalla pallon nikkasi verkon perukoille Hannu Luttinen.
Seuraavana viikonloppuna tiputtiin Juankoskella kentänpintaan. Pienellä hiekkakentällä JuPy meni 2-0 johtoon, vaikka KiuPa painosti. Juha Nissinen oli nousut erikoistilanteessa ylös ja kavensi vähän ennen loppua 2-1. JuPyn valmentajana oli Atik Ismail.
Kevätkierros meni kuitenkin hyvin, mutta syyskierroksella tiputtiin keskikastiin. Sijoitus oli NP-H:n, JiiPeen, FC Kuopion ja JuPS:n jälkeen viides. Syksyllä kuitenkin voitettiin Nilsiää vastaan pelattu ottelu II-luokan piirinmestaruudesta.
Kenttäongelmatkin häiritsivät. Sateita tuli joka päivä ja Kiuruveden kenttä ei imenyt vettä. NP-H -ottelu jouduttiin siirtämään Pyhännälle ja Suomen Cup-ottelu PaVea vastaan siirrettiin Iisalmeen.
Spychalski valmentajaksi, Niskanen jatkoi1993 pelaajavalmentajaksi tuli Jacek Spychalski. Pertti Roth lähti, mutta paluun teki konkari, 70-luvun ja 80-luvun maalitykki Jorma Ruotsalainen. Kausi alkoi neljällä voitolla, mutta hiipui kesän mittaan viidenneksi, samoin kuin edellisenä vuonna.
1994 Spychalski lähti isiensä maille ja koutsiksi tuli juniorista asti seurassa pelannut Jari Niskanen. Kausi alkoi takkuisasti ja KiuPa oli kahtia jaetun (Pohjois-lohkossa oli pitkät pelimatkat, 8a ja 8b lohkossa oli molemmissa kuusi joukkuetta) lohkon viimeisenä viimeiselle kierrokselle asti.
Viimeisellä kierroksella otettiin voitto ja tiputettiin KaPePo nelossarjaan. KiuPa pääsi kaksiosaiseen säilymiskarsintaan Arpelan Palloseuraa vastaan.
Kaksiosaisen karsinnan voitti KiuPa ylivoimaisesti ja säilyi kolmosessa. Arpelan joukkueessa pelasi hiihtäjä Ari Palolahti, Jari Isometsä ei taas esteiden vuoksi pelannut.
Ansioituneet
Kiuruveden Palloilijoilla on kolme SPL:n kultaista merkkiä. Merkin ovat saaneet Pentti Jumppanen, kolmekymmentä vuotta seurassa toiminut valmentaja, erotuomari, johtokunnan jäsen ja 1986 puheenjohtajana toiminut Risto Kärkkäinen sekä viimeisenä vuonna 2005 todellinen KiuPa-hengen ruumiillistuma, kahden vuosikymmenen pyyteetön ahertaja ja pesunkestävä futismies Raimo Tuoriniemi.
1970-luvun alussa Kiuruvedellä Alkon johtajana ja ykkösjoukkueen valmentajanakin käväissyt Matti Varko sai kultaisen merkin myöhemmin SuPassa Suonenjoella.
Piirin hopeinen merkki on ainakin Markku Remeksellä, Raimo Tuoriniemellä, Juhani Vartiaisella , Pekka Linnalalla ja Olavi Hyvärisellä.
A-valmentajiksi ovat seurassa opiskelleet Olavi Hyvärinen, Pentti Jumppanen ja viimeksi 1997 Jari Niskanen.
Seuran puheenjohtajat ovat olleet: 1964 Tapani Lempinen, 1965-82 Pentti Jumppanen, 1983-85 Einari Pulkkinen, 1986 Risto Kärkkäinen, 1987-91 Jouni Peltola, 1992-93 Jouko Kuosmanen, 1994 Markku Ollila, 1995-2002 Raimo Tuoriniemi.
Sihteerinä ovat olleet pisimpään Risto Kärkkäinen, Unto Styrman, Raimo Tuoriniemi, Petri Kainulainen ja Raimo Hiltunen. Rahastonhoitajana taas 20 vuotta vuodet 1967-86 Jouni Peltola.
Valmentajina ovat olleet Pentti Jumppanen, Olavi Hyvärinen, Matti Varko, Risto Kärkkäinen, Markku Remes, Markku Kärkkäinen, Raimo Tuoriniemi, Jacek Spychalski ja Jari Niskanen.
Opetusministeriön myöntämän hopeisen ansiomerkin ovat saaneet liikuntakulttuurin hyväksi tehdystä työstä 1987 Jouni Peltola ja 1989 Pentti Jumppanen sekä Olavi Hyvärinen.
ROOSNA