”Mikä se jalkapallossa on niin mukavaa?”

  Vuosi 2007 meni KiuPan osalta hyvin. Treenattiin, pelattiin pelejä ja käytiin turnauksissa sekä lähellä että kaukana. Seuraavassa mukamas syvällisempiä ajatuksia jalkapallosta liki neljän vuosikymmenen ajalta.

                                                        *****

  Mikä se on jalkapallossa niin hirveän mukavaa? Seuraavat viisaudet ovat henkilökohtaisia kokemuksia, mutta osin yleispätevinä vapaasti kopioitavissa myös muihin julkaisuihin.

                                                        *****

 Tyttösenä ollessa koulun välitunnit pelattiin alvariinsa jalista. Koulupatiineina olivat kersantti-merkkiset nappikset aina sulan maan aikaan. KiuPaan pakkaannuin ensimmäistä kertaa 9-vuotiaana vuonna 1973. Siihen aikaan kotikunnallamme paukkuivat sataset ja KiuPan nuorin juniorijoukkue oli D-junnut (12-vuotiaat). Pikkuisen se hirvitti, kun vastassa oli Peskua, Ronttia, Vellua ja Kämy-Rekoa. Eli ei ollut noihin aikoihin F-junnuja eikä jalkapallokouluja, mutta ei se innostusta tappanut.

                                                        *****

  Siinä ne vuodet vierivät pallon perässä kirmaten. Juniori-ikäluokat saatiin poikien kanssa harrastaa kuningaslajia surkealla Nivan urheilukentällä. Ensimmäinen miesten otteluni oli 16-vuotiaana: voitto, pelin ratkaissut 6-0-maali volleysta ja voi sitä riemua sekä diivailua. Aikamiesten pelejä sitten piisasikin yli neljännesvuosisadan ajan ja mukavaa oli melkein aina. Tappiot kismittivät, mutta onnistumiset peleissä ja treeneissä toivat tyydytystä. Niin ja olivathan ne illanvietotkin ihan OK.

                                                        *****

  Miesjoukkueen pelaajavalmentajana vietetty kolmen olympiadin ajanjakso oli oma jännä kokemuksensa. Kolmosessa pelattiin väliin ihan hyvinkin ja kliimaksina oli vuosi 2001, jolloin KiuPa pelasi historiansa tähän mennessä ainoan kautensa kakkosessa.

                                                        *****                 

  Tällä hetkellä jalkapallojanassani on uusi haastava jakso, kun saan valmentaa junioreita. Nähdä junnujen omaksuvan uusia taitoja on valmentajallekin palkitsevaa. Uusien taitojen oppiminen vaatii hirvittävän määrän toistoja, oikeita ohjeita ja vastaanottavaista mieltä. 

                                                        *****               

  Jalkapallon seuraaminen televisiosta tai livenä on tietenkin ollut kohdallani ”in” ajansivu. Ensi kesänä pelattavat EM-kisat tulee varmasti tuijotettua peli peliltä. Oman kylän ottelut vahdataan totta kai ja hennon käydä kerran pari arvostelemassa myös PK:ta Iisalmessa ja liigaan palannutta KuPSia Kuopiossa.

                                                        *****

 Jalkapallon pelaaminen ei ole mitään extremeä, mutta lajin viehätys piilee pallon kesyttämisen vaikeudessa. Minulta se urakka on vielä jonkun verran vaiheessa, mutta näyttää siltä, että jälkikasvu onnistuisi paremmin.

                                                        *****

 Niin ja onnea emeritus-Pj ”Roosnalle” jo vähän etuottoon puolesta vuosisadasta koko seuran puolesta.

                                                        *****

                                Jalkapalloterveisin, Jari Niskanen